Tarinani, kertomus
Olen 64-vuotias astmaa sairastava nainen, äidilläni taisi olla diagnosoimaton Horton. Migreenejä ja päänsärkyjä on minulla ollut aina. Migreeniä vähintään pari kerta vuodessa, joskus kerran joka kuukausi.
Menneisyydessäni urheilutaustan takia minulla on ollut monia aivotärähdyksiä ja nyrkistäkin saanut pelin aikana.
7 vuotta sitten oli iso 9 tuntia kestänyt leikkaus, minkä jälkeen sairaalassa 2 viikkoa jatkuvaa piinaavaa päänsärkyä ja vuotoa sieraimesta+vasemmasta silmästä. Neurologi ei ajatellutkaan hortonia, vaikkei mikä kipulääke tehonnut. Migreeni diagnoosiksi.
Historia:
Uskoisin että alunperin oman Hortonin laukaisi vuonna 2007 koettu 9 t pitkä leikkaus, anestesia? Leikkaus ei ollut pään alueella. Silloinen sarja kesti 2 viikkoa ja pään säryn takia en päässyt sairaalasta kotiin.
Kokeiltiin vaikka mitä lääkkeitä, päänsärylle ei tullut loppua. Kirurgi ihmetteli etten kertaakaan valittanut isojen haavojen kivuista, aina vaan päänsärystä. No totta kai, kun mikä lääke ei auttanut! Ainoa mistä sain helpotuksen, oli kylmä kääre pään vasemmalla puolella.
Taisi silloin olla ensimmäistä kerta sarja päällä, lievemmässä muodossa kyllä. Kotiin lähtöpäivänä tapasin neurologin, joka laittoi diagnoosiksi jatkuvan migreenitilan ja antoi migreenireseptin. Se lääke ostettiin sitten heti vaikka kivut olit jo lähes poissa, pää selkeämpi. Sarja taisi kestää silloin sen 2 sairaalaviikkoa.
Alku:
Ennen varsinaisen pahan horton sarjan puhkeamista vuonna 2012 lokakuussa valvoin öisin noin viikon verran, unirytmi oli aivan sekaisin ja stressiä vaikka muille jakaa - voi olla syy, miksi sarja alkoi...
Lokakuussa 2012 yöllä alkoi raju sarja ensimmäisellä kohtauksella ja se kohtaus hirmu kovalla kivulla, luulin että kuolen aivoverensuonen puhkeamisen johdosta. Kipu oli aivan käsittämättömän vahva, pelottava.
Kävin kipukohtauksien jälkeen, tokenettua hetkeksi kärsimyksistä, etsimässä eri paikoista totuutta. Mistään en saanut oikeaa diagnoosia, ei Mehiläisen päivystyksestä enkä silmälääkäriltä. Luottolääkäri oli lomalla...
Vasta kolmas kerta (kolmen päivän kärsimyksen jälkeen) totuuden sanoi. Kun sinä päivänä olin jo 3. kerta kohtauskivun kourissa, tilasin taksin ja menin ajoissaan Peijaksen päivystykseen. Onneksi Hortonin oireet oli kohtaukseni aikana tunnistettavissa ja onneksi oli oikea ihminen päivystyksessä. Ilmoittautuessani hoitaja kävi kysymässä lääkäriltä mitä kanssani tehdään ja palasi Burana 800 mg ja Panadol 1g tabuilla, antoi ne vesilasin kera ja vasta sitten kirjasi jonoon.
Vastaanottoa piti fiksu lääkäri, joka katsoi vuotavaa punoittavaa silmääni, kyseli tepsiikö lääkkeet (ei) ja sitten heti kättelyssä printtasi sarjoittaisen päänsäryn esitteen. Kysyi, tiedätkö mikä sairaus tämä on? Sanoin: en. Hän siihen että ota nyt rauhallisesti, menkää puolison kanssa käytävälle odottamaan. Lue se esite, hoitaja tulee heti ja vie sinut hengittämään happea. Jos se ei auttaa, saat lisää lääkkeitä. Tulen kohtapuoli sinua katsomaan.
Minulla kävi hyvä tuuri, vasta nyt ymmärrän sen. Happi auttoi ja lisää lääkkeitä ei tarvittu. Hapen vaikutuksesta oli kuin maailma olisi muuttunut selkeäksi . Päivystyskäynnin jälkeen asiat meni aika lailla kuin pitääkin.
Terkkarista sain kiireellisen lähetteen neurologille, taisi mennä viikko kunnes pääsin Peijakseen vastaanotolle. En kaikista ponnistuksistani huolimatta saanut happiresepttiä kummaltakaan.
Diagnoosi:
Perusteellisten tutkimusten (varjoaine, magneetti jne.) jälkeen tuli virallinen Horton-diagnoosi.
Samaa aikaa monien kohtausten tuloksena kipupuolen silmään tuli kohtauskärsimysten lisäksi (takia) vielä vaikea iriitti. Itse olin mieltä, että kohtauksien aiheuttamana silmäni värikalvo tulehtui kun silmän paineet nousi kattoon, mutta kukaan monista lääkäreistä ei siihen versioon suostuneet. Ihan sama mitä sanovat, olen edelleen eri mieltä!
Hortonin lääkkeiksi neurologi määräsi Verpamilin ja Prednisonin - Prednisonin takia turposin kun possu, valvoin öisin ja unirytmi meni taas aivan sekaisin. Öisin olin kuin viiden naisen siivouspartio, duracellpupu.
Kohtaussuihke Imigran taas aiheutti heti kättelyssä pahan TIA- kohtauksen, oikea puoli kehosta halvaantui ja oli toimintakyvytön lähes vuorokauden. Siihen loppui kohtaushoitokokeilut tässä huushollissa.
Lääkäri määräsi Triptylin mikä piti auttaa kivuttoman olon tuntemuksiin, päänsärkyihin, sain lisäksi 2 muutakin päänsärkydiagnoosia. Kyselin epäilevästi mikä lääke tämä on ja miten vaikuttaa pitkällä tähtäimellä, onko vaikea lopettaa. Neurologi siihen: se on mielialalääke, mikä saa sinut tuntemaan ettei kipuja ole, lopettaminen ei ole ongelmallista.
Etsivä löytää:
Samoja aikoja kun tuli ensimmäiset kohtaukset, etsin ahkerasti netistä tietoa mikä minua vaivaa. Sitten diagnoosin jlk etsin nimenomaan Hortonista ja eri vaiheiden jälkeen "joutuin" luomuhortoilijoiden joukkoon. Onneksi! Kiitos kuuluu monille ryhmän jäsenelle arvokkaasta tuesta ja vilpittömästä avusta.
Alkoi lääkkeiden purku mikä loppupelissä onnistui vallan mainiosti. Ainoa mikä oli hankala, oli Triptyl...no onnistui senkin purku sittenkin. Ja vaikka neurologi vähätteli luomuhoitoja eikä halunnut niistä kuullakaan, vastusti kaikilla tavoin kaikkien lääkkeiden purkua - sain häneltä suostuttelun jälkeen moitteiden lisäksi kuitenkin myös suunnitelman, miten purku tehtais. Purku onnistui. Samaa aikaa aloitin luomulääkkeiden kunnollisen käytön, otin kyllä rc-siemeniä jo silloin kun Verpamil oli vielä käytössä.
Lokakuu 2013:
D-vitamiiniä menee nyt 180 mg päivässä ad tammikuu 2014, sillä aavistuksia (sarja?) pukkaasi loka-marraskuussa hieman pahemmin. Mittautin D-vitamiinipitoisuuden syyskuu 2013 lopussa ja se oli 136,7 nmol/l.
Siementen tai muun (?) vaikutuksesta minulla ei ole marraskuu 2012 jälkeen ollut kertaakaan migreeniä ja en ole tästä asiasta tippaakaan pahoillani . Ihmeellistä mutta tooooosi kivaa!
Kuulumisia 1.2014:
Saunassa käyn viikoittain, mutta olen varovainen. Jos on liian kuuma, en istu siellä muutenkaan nykyisin pitkään.
Auringossakin voin pyöräillä, mutta kunnolliset sivuista suojaavat auringonlasit on pakollisesti käytössä.
Alkoholi ei enää maistuu olleenkaan, hyvä jos puoli lasillista viiniä saan juustojen kerä alas, yleensä ei sitäkään. En ole aikaisemminkaan ollut innokkaasti alkoholin perään, mutta kyllä lasillinen pari hyvää punaviiniä ruoan kanssa oli nautinto. Se nautinto on lähes hävinnyt. Onko se siis elimistön oma ratkaisu tai luomulääkkeiden vaikutus, kukapas osais vastata....
Voimistelu ja rentoutuminen, liikuntaa ovat tärkeät. Pyöräilen, hiihdän ja uin. Yritän myös elää rennommin, hyvällä mielellä. Tehdä muille hyvää - yleensä se "kostautuu" kaikuna takaisin :)
Kuulumisia 28.5.2014
Syksyllä loka-marraskuussa 2013 taisi sarja nosta hieman päätä, sillä aavistuksia oli enemmän ja painavampia. Siemensatsin nostaaminen 90-100 ja D-vitamiinien annoksen suurentaminen taisi tehdä tehtävänsä, marraskuun siemensatsi oli viimeinen. Sen jälkeen parisen kerta ollut tuiketta/aavistuksia ja ne hoidettu lakun ja D vitamiinin avulla.
Toivottavasti tämä hyvä vointini Hortonin kohdalla saa vielä pitkään jatkoa. Muussa tapauksessa.... onhan minulla aina varalla "lääkettä" pakkasessa ja vielä vaikka mitä muita käyttämättömiä konsteja takataskussa.
Kuulumisia 12.1.2015
Hyvin on täällä mennyt ja menköön! Kop-kop-kop!
Harvakseltaan tullut päänuppiini pieniä kopsutushälytyksiä ja silloin on lakutinktuuralle ollut enemmän käyttöä. Viime syksyllä oli outoja pikkuhortsuvihjaisuja, pienempiä ja pikkaisen isompiakin, olin ihmeessä onko hortsu tulossa tai mikä....kaikki hävis kertaluontoisella rc luomuhoidolla. Ehkä venytin liian kauan iskun antamisessa, pitäisi heti iskeä kun vähänkään hortsumaisia aavistuksia ilmestyy.
Olen yrittänyt nyt pitää päivä/yörytmin ruodussa, myös johdonmukaisesti tehdä asioita, mikä ovat hyväksi IMO päänupille ja koko keholle. Aamuisin teen 5 tiibetiläistä riittiä + pranayama-hengitysharjoituksen, mikä lisää kuulemma happea aivoihiin.
D-vitamiiniä menee syksyisin-talvisin 5000 IU, muuten 2400 IU verran.
Kuulumisia 26.2.2015
Tammikuussa tuli takapakkia, ensimmäinen 2 vuoteen.
Nimittäin sain matkalla Malagaan lentokoneen laskeutumisen aikana aikamoisen kipukohtauksen. Kipu oli niin pirullinen, etten pystynyt hallitsemaan itseäni yhtään....kip 9-10 sanoisin. Olin jo 2 vuodessa unohtanut, kuinka rankka tämä on :(
Yleensä aina ennen matkaa olen oireettomanakin ottanut ennaltaehkäisevän siemenannoksen, nyt ensimmäisen kerran jätin tämän tempun tekemättä, D-vitamiinin käyttöönkin tuli jokusen päivän tauko ja kai se kaikki yhteensä kostautui.
Tähän asti olen lentänyt pari kertaa, saamatta yhtäänkään kohtausta, kuitenkin aina lentoa edeltävänä päivänä "nauttinut" siemenlitkusta. Nyt oli kaikki toisin, laiminlöin tutun tavan.
Paukku kyllä herätti ja toi mukaan kovan lentopelon, myös opetuksen - älä ole ylimielinen, älä laiminlyö toimivia tapoja/hoitoja!
Paluumatka meni paremmin, kip 1-3 ja se oli ihan siedettävä, tiesin myös että perillä pakastinkaapissa odottaa toimiva hoito :)
Kotona sitten heti kättelyssä siemensatsi likoamaan ja 2 t kuluttua kippis-kulaus alas. Ihan kaikkia taustoja en ensimmäisellä kerralla saanut pois, 5 päivän kuluttua uudestaan litku nassuun.
Sillä sain kaiken taas kuntoon ja päätinkin täydentää omaa tarinaa. Kop-kop-kop!
OT: Viisaammat ovat sellaistakin minulle kertoneet, ettei voi olla 100 % varma, olisiko siemensatsin ennalta käyttö tässä tapauksessa sittenkään auttanut, sillä aika monelle hortsupäälle on nimenomaan lentäminen triggeri. Joskus hortsu saattaa siis jäädä siihen yhteen lentokohtaukseen.
Kuulumisia 3.9.2020
Vuosi on 2020 ja ikääkin 63, migreenin ja Hortonin osalta tilanne on erinomainen (kop-kop-kop!!!)
Päivittäin menee D3 5000 IU verran, ei muuta hoitoa.
Kohtauksia ei ole ollut vuosia, aavistuksia harvakseltaan - noihiin sitten tuplaan heti D3 annoksen 10 000 asti, + lakritsijauhe ja energiajuomaa tarvittaessa . Migreeni edelleen kadoksissa, kiitos!
Kuulumisia 14.3.2021
Edelleen tilanne hyvä. Ei Hortonia eikä edes aavistuksia, ei migreenia, thx god!!!
D3 menee päivittäin 125 mikrogrammaa, K2 ja magneesium myös.
Hyvät voinnit kaikille !