Akupunktio
HORTON
Aloin kirjoittaa näitä omakohtaisia kokemuksiani kuultuani televisiosta lääkäreiden vaatineen lakimuutosta, jolla kiellettäisiin vaihtoehtoisten hoitomuotojen käyttäminen. Heidän mielestään ne ovat uskomushoitoja, joilla ei ole todellista vaikutusta. Myös akupunktio hoito kuuluu näihin. Minun kohdallani se oli ainoa parantava hoitomuoto.
Horton iski minuun jo nuorena. Se oli kaiketi 1960 luvun loppupuolella. Silloin ei tästä sairaudesta oltu kuultu mitään, ainakaan tavallisten kansalaisten keskuudessa.
Hakeuduin lääkärin puheille, joka sitten passitti helsinkiin, neurologien pakeille. Siellä tehtiin, mitä ihmeellisempiä kokeita. Laitettiin pää täyteen imukupein varustettuja johtoja ja alettiin vilkuttelemaan valoja silmien edessä. Välillä olin hiljaisessa huoneessa, ja yht´äkkiä kuului kova torven ääni. Pelästyin niin, että mainasin pudota sängystä.
Minua rauhoteltiin ja säikyteltiin vuoron perään monin eri tavoin. Näiden jälkeen aloitettiin elimistön myrkyttäminen erilaisin pillerein. Kun mikään ei tuntunut auttavan, lisättiin vahvempia lääkkeitä. Olin lopulta jo hulluuden partaalla lääkehumalan ja särkyjen sekaisessa olotilassa.
Tätä kaikkea oli kestänyt jo vuosia, kunnes kuulin jonkun ihmisen puhuvan kiinassa tehtävästä hoidosta, jossa ei käytetä lääkkeitä, vaan neuloja. Kysyin lääkäriltä, auttaisiko tuo hoitomuoto minun tapauksessani. ”Tuskin sellaiset poppakonstit mitään vaikuttavat. Ei kannata edes ajatella sellaista”. Sanoi lääkäri.
En uskonut lääkärin sanoihin, vaan aloin etsiä jotakuta henkilöä, joka tietäisi asiasta enemmä. Sain selville, että tuo hoitomuoto tunnetaan nimellä: Akupunktio.
Apteekin lääkäriluettelosta löytyi yksi tohtori helsingistä, joka oli opiskellut akupunktiohoitoa kiinassa. Otin häneen yhteyttä ja sovimme tapaamisen. Hän laittoi neuloja jalkoihin, käsiin ja päähän eripuolille. Sanoi, että tämän hoitojakson ansiosta nämä särkykohtaukset lisääntyvät ja voimistuvat entisestään, eikä niiden hillitsemiseen ole toimivaa keinoa.
Niin myös tapahtui. Välillä itkin, välillä raivosin, toisinaan löin päätä senään niin, että verta tuli otsasta ja nenästä.
Muutamaa päivää myöhemmin lääkäri laittoi toisen neulakuuruin. Myöhemmin vielä kaksi kertaa muutaman viikon välein.
Olin varma, että ihme on tapahtumassa, sillä särkykohtaukset alkoivat harventua ja tuntua lievempinä, vain muutamaan kertaan päivässä, kun aiemmin niitä tuli 7-8 kertaa joka päivä.
Parin kuukauden kuluttua olin miltei oireeton, ja seuraavan puoli vuotta olin täysin ilman särkyjä, mutta sitten alkoivat särkykohtaukset uusiutua. Hakeuduin heti akupunktiolääkärin hoitoon. Sain neulakuurin neljän viikon aikana ja olin taas muutaman viikon jälkeen terve.
Sitten menikin jo lähes vuosi, ennenkuin seuraavat säryt alkoivat. Näin mentiin yli neljäkymmentä vuotta. Joka kerta neulakuurin jälkeen terveenäolokausi oli huomattavasti pidempi, kuin edellinen. Toisinaan jopa yli vuodenkin.
Nyt olen jo yli 70 vuotias ja hortoni on ollut tipotiessään toista kymmentä vuotta.
KEIJO 21.07.2021