Uusi elämäni alkoi viisi vuotta sitten. Silloin kipu lakkasi hallitsemasta ja minä aloin hallita kipua. Kuoleman ajatukset alkoi väistyä uuden elämänilon tieltä. Kemiallisen tekohengityksen aika hortonin hoidossa oli ohi, kun löysin luonnon voiman ja kivuttoman hortonin.
Alussa oli episodinen, lääkkeillä helposti talttuva horton. Sitten sama horo alkoi kasvaa ja voimistua ja tarvittiin lisää lääkkeitä joilla taas hetken aikaa pärjäsin. Kunnes hornankattila kiehui yli ja tarvittiin taas lisää ja lisää lääkkeitä, ja sitten toisia lääkkeitä joilla korjailtiin hortonlääkkeiden mukanaan tuomia muita haittoja kuten kroonista lääkepäänsärkyä, unettomuutta ja masennusta, joitakin mainitakseni. Sellainen Ikean iso lipasto, kolme vetolaatikkoa täynnä horton -lääkkeitä ja hortonlääkkeiden tukilääkkeitä. Kun sitten salakavalasti remissiot jäi pois ja helvetti alkoi olla uusi normaali, niin ei vielä tässäkään vaiheessa osannut tai uskaltanut kyseenalaistaa niitä valkotakkisia jumalia. Sairaus on kova, tarvitaan paljon lääkkeitä vaikkei ne auttaisikaan!
Lääkärin puoleen käännytään kun on hätä, mutta hortonin tapauksessa lääkärillä on tarjota vain katastrofin ainekset hetken helpotuksen, piikin ja pillerin valeasussa. Sen salakavalan helpotuksen hinta on liian usein krooninen horton, niin myös itselleni kävi. Mutta tämän ymmärsin vasta paljon myöhemmin ja uskoin todeksi vasta kun sen itse omissa nahoissani koin.
Lääkelistani näytti samalta kuin hortonpotilaalla keskimäärin. Eli lisääntyvältä. Ensin kevyitä kipulääkkeitä + kodeiinia ja triptaani. Sitten kovempi setti subkutaanisesti injisoitavaa sumatriptaania, tramadoli, prednisolonkuuri, kipukynnystä nostavat triptyylit. Pian lisätään epilepsialääke mikä vaihdetaan toiseen ja kolmanteen, kokeillaan hermokipulääkettä ja sydänlääkettä. Lisää kortisonia ja uusia kipulääkkeitä, keskivahva opioidi vaihdetaan vahvaan, ja imigraneja käsketään ottaa niin paljon että riittää. Niin, ja päänsäryn hoidossa on tärkeää ottaa mielummin överit kuin vajarit! Vahvan opioidin "tueksi" relaksantti, klonatse-midatso-loratse-diatsepaamit ja pregabaliinit. Sitten vielä puudute (bupivakaiini-metyyliprednisoloni) okkipitaalihermon (takaraivohermon) puudutukseen ja tietenkin botuliinipistokset sitten kun ei enää edes koko hillitön kohtauslääkearsenaali tuo tarpeeksi hervotonta relaksaatiota. Lisää Färkkilän-touhutippaa ja lisää kaikkea, ja silti homma käy vaan epätoivoisemmaksi.
Jossain kohtaa sairasloma vaihtui kuntoutustuen kautta työkyvyttömyyseläkkeeksi. Lievä masennus muuttui vaikeaksi ja kevyen ilottomuuden tilalle astui krooninen kuolemanhalu. Kun kipu hetkeksi lakkasi niin alkoi uuden kivun pelko. Viimeinen ajatus illalla etten halua nukkua, enkä herätä, ja aamulla ensimmäinen ajatus että ei saatana taas uusi päivä! Aamun ja illan välisen ajan mietin synkkiä ja tuijottelin meren mustia syvyyksiä; siellä olisi rauha! Sivelin aseen kylmää metallia keksimättä sitä siistiä ratkaisua missä kenenkään ei tarvi siivota rumaa sotkua.
Pahimmillaan kroonisen hortonin vuorokausitykitystahti oli 8-10 kohtausta ja kipupaniikit alkoi olla infernaalisia. Kipu oli kuin häkki mikä on tulessa, kuljen häkissä ympyrää samalla kun hullu bitch survoo jääpiikkiään silmäkuopassa. Välillä selvisin kohtauksen läpi tekemällä kipua muualle, neulalla reijitin korvanlehteä tai runnoin jääpussilla silmän mustaksi. Ottaen huomioon että kipuun oli jo otettu estolääkkeiden lisäksi imigranit, triptyylit, oksikodonit, sirdaludit, lyricat, bentsot ja edellä mainittujen johdosta en muista enää mitä kaikkea muuta, niin kipu oli arvatenkin sietämäton.
Siitä kun kuulin ensimmäisen kerran sanan "hortonin luonnonhoidot", alkoi ihmeitä tapahtua. Kohtausten esiintymistiheys ja voimakkuus laski jo pelkän triptaanien ja muun lääkityksen alasajon seurauksena. Kun postiluukusta viimein tipahti paketti, ja nielin ensimmäisen rc-siemendrinksuni, olin tästä noin viikon kuluttua lähes kivuton. Vasta silloin ymmärsin miten kohtuuton ja tuhoisa on hortonin lääkkeellinen hoitopolku. Miten epäinhimillisen kärsimyksen tien me kuljemme luottavaisina kunnon kansalaisina.
Horton-lääkelista sisältää ison joukon samoja aineita mitä liikkuu katukaupassa piritorilla, että voiko muutama kukan siemen olla sen suurempi synti! Tai miten metsän sieni voi olla rikos jos sen nauttiminen pelastaa vuosien pahenevalta horton - ja lääkekierteeltä. Luojan luomia, toisin kuin jokaisesta kroonisuutta kohti vievästä Imigranista tai muusta hortoniin määrätystä apteekkikemiasta kilahtaa pitkä penni Glaxosmith-tädin ja Big Pharma kummisedän Panaman lippaaseen. Jonain päivänä -näin toivon, meilläkin on mahdollisuus hakea toimivat lääkkeemme apteekista. Siihen asti joudumme selviämään isemurhapäänsärkymme kanssa omillamme, kuinka parhaiten osaamme ja uskallamme.
Kivuttomasta hortonista ikuisesti potilasyhteisölle kiitollinen. Tiedon, vertaistuen ja avun pelastama
Julia